Tajusin viimein miksi kaikki hautausmaantyöntekijät on nii kalkkiksia. "Seura tekee kaltaisekseen" niihän sitä sanotaan. Mutta oli se kyllä aika jännä huomata, että jo toisen päivän jälkeen, säikähin ku näin ihmisen. Työkaverit hautausmaalla ku ei oo kovin eläväistä tai liikkuvaista sakkia. Omaki työtahti hiastuu ja sitä laiskistuu ku seurana on vaa kuolleita. Omaki aivotoiminta alkaa kuolla ja aamullahan sen näkee. Lähtee ajamaan töihin mopolla, aivotoiminta on jo nii kuollutta, et on jäämässä auton alle. Sen jälkeen päätin, että edes mun on pakko ajatella siellä tai laulaa ihan vaa mielessäniki.
Sit se oli kyllä aika jännä tunne ku tuli 2 ulkomaalaista käymään siellä kirkossa. Olin siihen asti vaa istunu ja lukenu kirjaa. Ne tulee siihen ovelle ja kysyy kohteliaasti, että saako sinne mennä sisään. Siinä vaiheessa tuli sellanen olo, et osaanko mä muka vastata niille. Siis kaikki sanat vaa katos ja lopulta kuulen ku suu vinkasee "yes". Sellanen oikeen helto pieni lapsen ääni pääse miun suusta. Yrittäähän sitä tilannetta paikata sillä, että menee puhumaan niille ja kertoo vähäsen asioita, mutta helvetti ku kaikki ajatukset tulee vasta sitten ku ne on lähteny. Siis sen jälkeen alko oikeesti ajatukset juoksee ja muisti jopa sanoja.
Kaikkein mukavinta oli kuitenkin se, että mä voin rahastaa sillä, että mä otan vaan olen. Kuitenki ku oven pitää olla vaa auki ja mun pitää olla siellä nii ei kukaan voi valittaa. No joo hautausmaalla pitää tehäkki jotain mutta kirkolla ei. Tosin päivät saattas kulua nopeemmin jos siellä oikeesti kävis joku tai ois jotain tekemistä. Aika aivokuollutta toimintaa. Ainut mille voi puhua on jotkut itikat ja niillekki vaa kiroilee ku ne pistää ja inisee korvan juuressa. Ja tottakai tulee sitten luetta tosi paljon ja jos joku sattuu tulemaan kesken kirjan nii tuntuu että mun elämää ois häiritty ja siihen tulis joku ylimääränen lisäosa. Jotenki karmivaa ku ajatukset menee tolleen, mutta..
Liksa on hyvä ja auringonpalvonta kivaa :) Ei voi valittaa. Kesän jatkoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti