Hello, my dear :3

 Ystäviä, niitä minulla riittää. En sano olevani suosittu, mutta tuntuu, että minun on helppo tutustua ihmisiin, jos haluan. Jotenkin en osaa selittää sitä itekään. Toisaalta joskus voisin kysyä uusilta tuttavuuksilta, mikä minussa viehättää..
 Meistä on moneksi, on hulluja ja vähemmän hulluja ja sitten on niitä "normaaleja". Omasta mielestäni minä kuulun tuohon ensimmäiseen. Ehkä minä sitten vedän puoleeni niitä hulluja ja vähemmän hulluja kaverieta. :D Voin sanoa vilpittömin sydämin, että jokainen, johon olen saanut tutustua viimeisen puolen vuoden aikana, on muuttanut minua. Heidän ilonsa ja avoimuutensa ovat rohkaisseet minuakin olemaan avoin ja puhumaan. Toisaalta toisien ystävien kohdalla olen oppinut olemaan sinnikäs ja auttamaan heitä ja ajattelemaan järkevästi. Omat mielipiteeni ja maailmankuvani ovat toki tässä tulleet paljon esille, mutta en usko sen olevan pahaksi kellekkään. En sano, etteikö tämä kaikki olisi saanut entisiä kavereitani hulluiksi (vaikka nehän on jo vähä ennestään) mutta minua se on auttanut. Olen ihastunut, ilostunut, ehkä hieman suutahtanut, mutta silti ollut rehellinen näiden ystävieni suhteen. En todellakaan halua luoda ympärilleni piiriä, jossa jokainen asia on valhetta ja pienikin lipsahdus totuudesta hajottaa kaiken.
 Jokaisessa ystävyys suhteessa on jotain ainutlaatuista. Sitä tutustuessaan toiseen ei edes huomaa, jutun luistaessa, kuinka henkilökohtaisia asoita tulee sanottua. Lopulta sitä parin viikon päästä ajattelee, että olen tuntenut tuon tyypin todella kauan. Alussa todella kehutaan toista ja vastauksilla ei haluta aiheuttaa toiselle pahaa mieltä. Toimin itsekin näin monissa tilanteissa, mutta lopulta se antaa väärän kuvan siitä mitä minä olen. Päädyn yleensä siihen, että oikeasti sanon asiat niin kuin ne ajattelen ja en todellakaan takaa sitä, ettenkö satuttaisi jotakin. Saatan heittää letkautuksia ja lainauksia, joita kaikki eivät välttämättä ole kuulleet koskaan. Siksi ehkä joillakin on vaikea tajuta, mikä on totta ja mikä vain sarkasmia ja vitsiä. Sosiaalisena ihmisenä en ole mikään tosikko ja vitsiä voi heittää, vaikka jostain todella vakavasta. Mutta näin on helppo tutustua toisen mielipiteisiin ja ajatusmaailmaan. On naiviia ajatella kaikista pelkkää hyvää, mutta todella toivon, että se olisi mahdollista. Kusipäisyydelle nyt ei voi mitään, mutta sitä voi helpottaa laskemalla ensikerralla, vessassa käydessäsi, päästä asti.
 Tällä tekstillä haluan kiittää ja ylistää uusia ystäviäni. He ovat tuoneet piristystä päivääni. Näyttäneet etten ole täysi nolla ja olleet rehellisiä niin mielipiteidensä kuin ystävällisyydesä kanssa. :)
Ja vielä ihan yhen homppelin kiusaksi. Tämä on kuin rakkaus, jos sitä pakottaa, se on täyttä paskaa :P
Ja kuvan linkkihän on:
https://fbcdn-photos-e-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/t1.0-0/1014050_738722422834061_1218094529_n.jpg