Mikä tämän blogini tarkoitus on? Olen miettinyt itsekin miksi aloin kirjoittaa blogia. Ehkä tämä selventää sitä.
Kirjoitan saadakseni selvyyttä omiin ajatuksiini. En todellakaan aina ajattele mitä kirjoitan ja ehkä joku päivä tulen katumaan sanojani. Mutta, koska olen havainnut tämän hyväksi tavaksi purkaa hieman ajatuksiani, jatkan kirjoittamista tällä tyylilläni.
Kaikki mitä sanon on lähestulkoon totta. Oma ajatusmaailmani on kummallinen ja sen huomaa jokaisesta kirjoituksestani. Kirjoitan kummin vertauksin ja otan usein esille jotain täysin asiaan kuulumattomia aiheita. En ole hyvä tässä ja tämä on ensimmäinen blogini koskaan. En tiedä tulevasta, mutta kirjoitus tyylini ei tule muuttumaan ainakaan kovin paljon. Kirjoitan siis omasta elämästäni. En todenmukaisin sanoin, ainakaan monessa tilanteessa, mutta kuitenkin jokainen ajatukseni ja kirjoitukseni purkautuu ulos jonkun ongelmani edessä. En sano, että ongelmani olisivat suuria ja jotenkin maailmaa järisyttäviä, mutta tunnen tarvetta selventää niitä.
Osassa kirjoituksissani kerron unelmista. Kerron siitä kuinka haluaisin lentää, kuinka kaiken tulisi olla mahdollista. Olen kirjoituksissani ehkä hieman lapsen mielinen ja minua ei jokaisessa asiassa sen tähden otetakaan tosissaan. Mutta välillä ajattelen, että lapsenmielisyyteni johtuu pakenemisen halusta. Haluan tarrautua johonkin mikä mielessäni ei tule muuttumaan ja josta minulle on jäänyt hyvät muistot. Se tuntuu järkevältä ja terveeltä ajatukselta.
Moni joka on lukenut blogiani ehkä ajattelee, että kirjoitukseni ovat todella syvällisiä ja kertovat minusta paljon. Oikeastaan nämä kirjoitukset eivät kerro sitä kuka olen, ne kertovat sen mitä haluan olla. Kumma kyllä, se mitä haluan olla muuttuu välillä todeksi. Olen Powerpup girl, kuten aikaisemmassa tekstissä sanoin. Osaan lentää, en todellisuudessa, mutta unissani. Olen mitä olen ja sellaisena pysyn, täälläkin.
Toivottavasti tämä teksti ei hämmennytä ketään lukijaa. Olen todella ihmeissäni välillä itsekin kun saan jotain todella sekavaa aikaan. Mutta se on elämää. Jatka lukemista ja jätä kommenttia :)
Kaikki mitä sanon on lähestulkoon totta. Oma ajatusmaailmani on kummallinen ja sen huomaa jokaisesta kirjoituksestani. Kirjoitan kummin vertauksin ja otan usein esille jotain täysin asiaan kuulumattomia aiheita. En ole hyvä tässä ja tämä on ensimmäinen blogini koskaan. En tiedä tulevasta, mutta kirjoitus tyylini ei tule muuttumaan ainakaan kovin paljon. Kirjoitan siis omasta elämästäni. En todenmukaisin sanoin, ainakaan monessa tilanteessa, mutta kuitenkin jokainen ajatukseni ja kirjoitukseni purkautuu ulos jonkun ongelmani edessä. En sano, että ongelmani olisivat suuria ja jotenkin maailmaa järisyttäviä, mutta tunnen tarvetta selventää niitä.
Osassa kirjoituksissani kerron unelmista. Kerron siitä kuinka haluaisin lentää, kuinka kaiken tulisi olla mahdollista. Olen kirjoituksissani ehkä hieman lapsen mielinen ja minua ei jokaisessa asiassa sen tähden otetakaan tosissaan. Mutta välillä ajattelen, että lapsenmielisyyteni johtuu pakenemisen halusta. Haluan tarrautua johonkin mikä mielessäni ei tule muuttumaan ja josta minulle on jäänyt hyvät muistot. Se tuntuu järkevältä ja terveeltä ajatukselta.
Moni joka on lukenut blogiani ehkä ajattelee, että kirjoitukseni ovat todella syvällisiä ja kertovat minusta paljon. Oikeastaan nämä kirjoitukset eivät kerro sitä kuka olen, ne kertovat sen mitä haluan olla. Kumma kyllä, se mitä haluan olla muuttuu välillä todeksi. Olen Powerpup girl, kuten aikaisemmassa tekstissä sanoin. Osaan lentää, en todellisuudessa, mutta unissani. Olen mitä olen ja sellaisena pysyn, täälläkin.
Toivottavasti tämä teksti ei hämmennytä ketään lukijaa. Olen todella ihmeissäni välillä itsekin kun saan jotain todella sekavaa aikaan. Mutta se on elämää. Jatka lukemista ja jätä kommenttia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti