Voi helvetti tämän maailman kanssa. Ei tämä voi mennä näin. Jos hyvin valmisteltu on puoliksi tehty, päteekö sama elämässä. Voisiko se toimia? Ei oikeastaan. Mitään mahdollisuutta. Kuka sen suunnittelisi? Joku jumala? En usko, että se kenenkään suunitelmana voisi toimia. Kaikki ei mene tässä maailmassa niin kuin suunitellaan. Ei ainakaan minun elämässäni.
Kirjoissa kaikki päättyy onnellisesti. Viimeisimmässäkin kirjassa, jonka luin, kaikki päättyi kamalien sotkujen jälkeen parhain päin. Missä se minun onnellinen loppuni on? Monet kirjatkin tosin jatkuvat seuraavissa osissa aina pahemmalla tavalla, mutta niissäkin jatkosarjoissa on jokin juoni, mikä lopulta kohtaa onnellisen lopun kanssa. Onko tämä minun tarinani sitten vielä kesken? Mistä tämä kertoo? Tytöstä, joka tavoitteli tähtiä ja halusi kaiken, mitä maa päällään kantaa, mutta jonka valitsema tie ei ollut kaikkein helpon ja joka yritti kuitenkin kaikilla mahdollisilla tavoilla välttää ikävyydet. Joka kaiken paskan keskellä näki valon pilkahduksen, jossain missä sitä ei ollut.
Ehkä tämä minun elämäni kertoo siitä. Tai sitten tämä on taas niitä yksiä ja samoja teinidraamoja jossa suuristellaan kaikkea turhaa ja yritetään olla nii IHG OMG chooleja ettei mitään rajaa. Mistä minä tiedän, tämä stoori on vielä kesken!
Tämän tarinan alku on tylsä. Se kertoo tytöstä, joka oli kaikin puolin helppo kasvattaa ja jonka elämä ei lopulta tuntenut paljon vääryyttä. Jäänittävimmät kohdat ovat varmaan olleet lasku katolta kylelleen puuhun ja käden murtuminen. Muutenhan tämä tyttö eli elämänsä kuin enkeli. ;) Mitä järkeä tässä tarinassa sitten lopulta on? Pitäisikö alkaa kertoa kuinka tämä pikkutyttö oppi käymään pissalla? Tai kun hän oppi pesemään hampaat? Henkilö kohtaisesti en ymmärrä tällaisia kirjoja. Eikö viihteen tarkoitus ole olla jotain hieman epänormaalia ja jännää, erilaista? Ja nyt joku neropatti pätee, että lasten kirjojen tarkoitus on olla opettavaisia ja kehittäviä! kehittävät niillä on housussa..
Jos kirjottaisin itsestäni, en kirjottaisi siitä mitä oikeasti tapahtui. Kertoisin kuvauksin, vertauksin, lisäisin jotain omaa ja poistaisin tylsät jutut. Tekisin elämästäni seikkailun vaikka se ei olisi niin. Voisiko se olla niin? Voisiko tämä koko elämäni olla yksi suuri seikkailu, joka on vasta alkamassa? Tulenko minä olemaan seuraava Powerpup girl?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti