Welcome to my life

Syönkö, enkö syö. Menekö tästä, vai sittenkin tuolta. Astunko tuon lankun päälle, vai pettääkö se alta. Sepä se, elämä täynnä valintoja, joihin kaikki vaikuttaa. En pääse eteenpäin, kun toinen vetää letistä ja sanoo, että mennään täältä, tämä on helpompi reitti. Mutta kun kyseessä on minun tulevaisuus niin enkö saisi itse valita reittiäni? Enkö voisi ite kohdata virheeni ja oppia niistä. Vanhemmat aina sanoo, että ei se noin kannata ku ei se sillä onnistu kuitenkaan. No eikö lapsen olisi hyvä itse tajuta se? Silloin se menee paremmin jakeluun ja lapsi kuitenki tekee sen, varsinkin jos kielletään. Ihan esimerkkinä: iso mäki, lapsi ja polkupyörä, vanhemmat keiltää ajamasta mäkeä alas, ettei vain sattuisi mitään. Minä sinä kakarana ajaisin sen alas, ihan vain vanhempieni kiusaksi ja hulluuttani. Ajaisin sen alas. En valittamisella tätä ota puheeksi, haluan vain kirjoittaa pitkästä aikaa jotain vähän kummallisempaa tekstiä.
 Toinen esimerkki: nuori hakee opiskelemaan paikkaan, jossa on todella korkea keskiarvoraja, mutta hänen todistuksensa riittää siihen. Paikka on kuitenkin kaukana ja rahat ovat tiukalla, ja vanhemmat ovat häntä vastaan. Tässä kans. Kyse on nuoren elämästä. Kyse on siitä mitä hän voi tehdä aikuisena, tämä määrää aika pitkälle sen, kuinka hän pääsee töihin ja saa rahaa JOTTA voisi maksaa OMAN ELÄMÄNSÄ. Eikö silloin vanhempien pitäisi antaa lapselle periksi ja panostaa häneen. Lopulta kuitenkin se kannattaa. Kun lapsi pääsee omilleen ja hän ei ole enää riippuvainen vanhemmistaan. No ajattele nyt! Ne pääsee eroon siitä lapsesta, ku ne pistää kerranki siihen vähä enemmän rahaa, onko se liikaa pyydetty. Se tulee kuitenkin moninkertaisena takaisin kun vanhempi näkee kuinka lapsi on menestynyt elämässään. Silloin he voivat olla ylpeitä lapsestaan ja eikö se ole riittävä palkka siitä? Eikö siihen jokainen äiti ja isä pyri? Antamaan lapselleen hyvän tulevaisuuden..
 Jälleen hieman masentava teksti, tiedän. Mutta jotenkin vain tällaiset masentavat tekstit tulee pakottamatta. On helpompi kirjoittaa surullisista asioista ja asioista jotka ärsyttävät. Ehkä se on vain luontainen kyky sanoa ääneen kun ärsyttää :D Toivon että tämä teksti saa osan ihmisistä hieman miettimään asioita myös toiselta kantilta. Hipsu kiittää ja kumartaa. Kiitos ajasta, jonka käytit tämän tekstin lukemiseen. Jatka ajattelua :)

Linkki: http://data.whicdn.com/images/25526278/TUSH_HAIR_2008_IAIN-CRAWFORD061_large.jpg