perjantai 30. toukokuuta 2014

Eilisen aurinko

Kirjaimellisesti eilisen aurinko. Sunnuntaina puolen päivän jälkeen Nilsiässä paistoi vielä aurinko ja oli helppo vetää sortsit jalkaan ja nousta linja-autoon hikoilemaan. 2 tunnin linkkumatkan jälkeen, kun nousi linja-autosta sateisen torin pihaan, kylmä kirveli jalkoja. Viimeisestä yläaste viikosta tuli kylmä. Mutta siihen ei kuollut.
 Aiheet on vähän hukassa, joten kuuntelin youtubesta lauluja hakien inspistä. Ei sitä kyllä kunnolla löytynyt, mutta nyt kun kerran aloitin kirjoitan loppuun. 
 "Eilisen aurinko laskenut on länteen" Aurinko kuvaa monessa laulussa ja runossa ja muutenkin taiteessa onnea. Ja niin se on minustakin. Aurinko tuo päivän piristyksen. Aamulla, kun herää, paras tunne on se, kun aurinko paistaa. Näkee, että tästä päivästä ei tule huono ainakaan sään osalta joten se voi olla hyvä jollakin muullakin tavalla. Samalla ihmisetkin ovat iloisempia. He ovat positiivisempia. Ihmeellistä kuinka paljon säätilakin vaikuttaa siihen. Mutta kuten on sanottu: kaikki vaikuttaa kaikkeen.
 "Teki niin väärin, mut en kanna kaunaa enää" Tuossa on ideaa. Kaikille voi antaa anteeksi, vaikka he olisivat tehneet kuinka väärin tahansa. Mutta silti se ei tarkota, että kaikki ois sen jälkeen niin kuin ennekin. Kuulostaa tekopyhältä ja en kyllä itsekään osaa antaa anteeksi kaikille, jotka ovat joskus loukanneet mua. Mutta en kuitenkaan kanna kaunaa, en muistele sitä ja vaivaa sillä päätäni. Jos unohdan sen, minunkin on helpompi mennä eteenpäin. Kaikkia ei tarvitse rakastaa, mutta kaikki voi hyväksyä.
 Viimeisimmästä lausesta tullaankin mietteeseen joka on vaivannut päätäni. Tai oikeastaa teoria, miksi ihmiset tekevät joitakin tiettyjä asioita.
 Otetaan jälleen esimerkki: jos joku pitää sinusta, mutta sinä et voi sietää häntä, hän silti yrittää miellyttää sinua, jotta sinä pitäisit hänestä. Eikö? Noh, jos joku haluaa tehdä omalle keholleen jotain niin tilanne on sama. Minä en pidä kehostani, mutta kehoni pitää minusta. Haluan muuttaa sitä, ja se haluaa olla minulle mieliksi, jotta minä pitäisin kehostani. Toisaalta tuossa ei ole järkeä, mutta lopulta se kuitenkin on juuri niin kuin se menee. Keho tekee niin kuin mieli tahtoo. Sehän olisikin hullua ja sairasta, jos se ei menisi niin.
 "Eilisen aurinko laskenut on lähteen", totta, mutta se nousee taas huomenna idästä :)

lauantai 17. toukokuuta 2014

Welcome to my life

Syönkö, enkö syö. Menekö tästä, vai sittenkin tuolta. Astunko tuon lankun päälle, vai pettääkö se alta. Sepä se, elämä täynnä valintoja, joihin kaikki vaikuttaa. En pääse eteenpäin, kun toinen vetää letistä ja sanoo, että mennään täältä, tämä on helpompi reitti. Mutta kun kyseessä on minun tulevaisuus niin enkö saisi itse valita reittiäni? Enkö voisi ite kohdata virheeni ja oppia niistä. Vanhemmat aina sanoo, että ei se noin kannata ku ei se sillä onnistu kuitenkaan. No eikö lapsen olisi hyvä itse tajuta se? Silloin se menee paremmin jakeluun ja lapsi kuitenki tekee sen, varsinkin jos kielletään. Ihan esimerkkinä: iso mäki, lapsi ja polkupyörä, vanhemmat keiltää ajamasta mäkeä alas, ettei vain sattuisi mitään. Minä sinä kakarana ajaisin sen alas, ihan vain vanhempieni kiusaksi ja hulluuttani. Ajaisin sen alas. En valittamisella tätä ota puheeksi, haluan vain kirjoittaa pitkästä aikaa jotain vähän kummallisempaa tekstiä.
 Toinen esimerkki: nuori hakee opiskelemaan paikkaan, jossa on todella korkea keskiarvoraja, mutta hänen todistuksensa riittää siihen. Paikka on kuitenkin kaukana ja rahat ovat tiukalla, ja vanhemmat ovat häntä vastaan. Tässä kans. Kyse on nuoren elämästä. Kyse on siitä mitä hän voi tehdä aikuisena, tämä määrää aika pitkälle sen, kuinka hän pääsee töihin ja saa rahaa JOTTA voisi maksaa OMAN ELÄMÄNSÄ. Eikö silloin vanhempien pitäisi antaa lapselle periksi ja panostaa häneen. Lopulta kuitenkin se kannattaa. Kun lapsi pääsee omilleen ja hän ei ole enää riippuvainen vanhemmistaan. No ajattele nyt! Ne pääsee eroon siitä lapsesta, ku ne pistää kerranki siihen vähä enemmän rahaa, onko se liikaa pyydetty. Se tulee kuitenkin moninkertaisena takaisin kun vanhempi näkee kuinka lapsi on menestynyt elämässään. Silloin he voivat olla ylpeitä lapsestaan ja eikö se ole riittävä palkka siitä? Eikö siihen jokainen äiti ja isä pyri? Antamaan lapselleen hyvän tulevaisuuden..
 Jälleen hieman masentava teksti, tiedän. Mutta jotenkin vain tällaiset masentavat tekstit tulee pakottamatta. On helpompi kirjoittaa surullisista asioista ja asioista jotka ärsyttävät. Ehkä se on vain luontainen kyky sanoa ääneen kun ärsyttää :D Toivon että tämä teksti saa osan ihmisistä hieman miettimään asioita myös toiselta kantilta. Hipsu kiittää ja kumartaa. Kiitos ajasta, jonka käytit tämän tekstin lukemiseen. Jatka ajattelua :)

Linkki: http://data.whicdn.com/images/25526278/TUSH_HAIR_2008_IAIN-CRAWFORD061_large.jpg

maanantai 5. toukokuuta 2014

Miljoona, miljoona, miljoona.. ruusua?

Ruusuja ja risuja. Testi, jossa asetetaan sormi leukaa vasten niin, että sormen pää osuu nenään. Jos huulesi osuvat sormeen olet kaunis.. Siis mitä? Olet kaunis, jos sinulla on kiero sormi tai hirveät botoks huulet? Kiitos tästä mielenkiintoisesta tiedosta kiinalaiset :3 kiitos ja kumarrus.
 Mutta miksi meitä pitää määritellä? Miksi meidät pitäisi asettaa omiin lokeroihimme. Tyyli tämä: Viisaat, vähemmän viisaat, normaalit, tyhmät ja idiootit. Kun joku sanoo minulle, että olen samanlainen kuin joku toinen, minulle tulee hirveä tarve todistaa, ettei se ole totta. Toisaalta ehkä juuri se käyttäytyminen antaa sen kuvan, että olen samanlainen kuin tämä kyseinen henkilö. Mutta onko minun pakko todistaa kellekään olevani erilainen, koska en tule koskaan kuitenkaan olemaan täysin samanlainen jonkun henkilön kanssa. Tulen aina olemaan hieman erilainen, vaikka minulla olisikin samoja piirteitä jonkun toisen kanssa. Jos alkaisin etsimään, minussa voisi olla vaikka samoja piirteitä Hitlerin kanssa. Jos kaikki Hitlerin ajatukset olisi kirjattu ylös, meillä saattaisi olla samoja mielipiteitä. Mutta kuitenkaan minua ei luokiteltaisi murjaahaksi (vaikka Hitlerhän nyt oikeastaan oikeasti murhasi ihmisiä ja se on tekojensa mukaan määritetty). Kuka meidät määrittää?
 Me itse määritämme itsemme. Luomme mielikuvia siitä mitä toiset sanovat ja kuvittelemme toisten ajattelevan näin meistä. Mistä tämä johtuu? Miksi on tärkeää saada ihmiset pitämään meistä, vaikka se mielikuva mikä heillä on, ei ole todellinen? Haluammeko suojella itseämme sillä kaikelta pahalta?Pessimisti ei pety, niinhän se menee. Se on varmaan sama tässäkin. Kun luulemme tietävämme toisen ajatukset, voimme toimia niiden mielikuvien mukaan ja kuvitella tekevämme oikein, koska joku tietty henkilö ajattelee, että minä tekeisin näin. Vai onko tuossa koko ajatus maillissa mitään järkeä?  Pitääkö siinä olla järkeä?

Ruusut. Ne kauniit kukat, jotka kasvavat kauniista nupusta kukoistavaksi helmeksi, jonka tuoksu huumaa pään ja jota voisi katsella tunteja kyllästymättä. Kauneus on tosin katsojan silmässä. Mutta tosiasia on, että lähes jokainen pitää ruusua kauniina.

 Risut taas. Ne huonot asiat. Ne ruusujen vastakohdat. Vaiko se mitä ruusuita jää jälelle? En osaa vastata tähän. En osaa määritellä sitä.. Enkä olen itsekkin sitten risu..

Linkki:
http://fantasy-faction.com/wp-content/uploads/2012/04/2012-APR-Rose-by-KaliLainePhotography.jpg


torstai 1. toukokuuta 2014

Too hard to unterstand

Miks se on niin vaikea ymmärtää selkeitä ohjeita? Miksi ei voi aukaista sitä suutaan silloin, kun annetaan mahdollisuus? Miksi sitä mahollisuutta ei voi käyttää? Onko se muka nii paljo kivempaa valittaa jossakin nurkan takana oikeen porukalla, ku ei tullu mieleisiä päätöksiä? Siis mikä järki? Minäpä vastaan näihin kysymyksiin omalla tavallani:
 Kyllä, selkeitä ohjeita on vaikea noudattaa, koska osa meistä ihmisistä on niin jääräpäitä, että haluavat kokeilla tikulla jäätä ja selvittää asiansa "helpommalla" tavalla. Kuka nyt haluaisi alistua kuuntelemaan toisen ohjeita kun on itse täysin tietoinen ja osaa kaiken ilman niitäkin. Toisille taas ohjeiden kuunteleminen on helppoa. Ei sitä tarvitse erikseen kysyä kuuleeko niitä vai ei, siihen on vain tottunut, että ohjeet otetaan vastaan. Elämä on paljon helpompaa.
 Suu on vain niin vaikea saada auki, kun oikeasti on asiaa. Minulla ainakin, jos oikeen on etukäteen miettiny mitä aikoo sanoa ja kysyä nii ne tosiaan sitten katoaa ku siihen tilanteeseen tulee. Niiku joku saakelin verho vejettäs tuohon miun ja ajatusten välille. Ei mitään yhteyksiä ja se palaa vasta sitten ku tilanteesta on kerennyt jo lähteä ja silloin ainakaan ei sitten mennä takaisin kysymään asioitaan. Ei varmasti, sehän on ihan äärettömän NOLOA. Siis kyllä, suu on vaikea aukaista, on helpompi puhua silloin, kun sinun odotetaan kuuntelevan.
 Ehkä ne mahdollisuudet tulevat aivan yllättäin. Ei kaikki täälä ole spontaaneja ja pysty kehittämään keskusteluja tuosta vain. Ei kaikilla vain juttu luista. Ja toisaalta, jokainen varmasti tietää sen kiusallisen tilanteen kun kerran saa suunsa auki ja toinen saa vastattua ja kumpikin hiljenee. Mieluummin kokonaan hiljaa jo valmiiksi kiusallisessa tilanteessa kuin vain pahentaa asiaa.
 Siis kyllä! Se on ehdottomasti mukavampaa valittaa porukalla nurkan takana! Siellähän sitä saa kannatusta jos valittaa ystäviensä kanssa jotka ovat samaa mieltä asiasta. En ymmärrä mikä siinä on.. Ehkä pelko siitä että tulee haukutuksi tai joku kehtaa sanoa vastaan estää toisia kertomasta mielipiteitään julki kaikkien kuullen. MUTTA jos nämä ihmiset tekisivät sen, ei toisten tarvitsisi valittaa heille siitä, etteivät he sanoneet mitään. Tilaisuudet on käytettävä hyväksi! Ei niitäkään ole loputtomiin mahdollisuutta jakaa..
Ja lopulta järkihän on siinä, että.. Niin tosiaan, missä? Järkeä tämän tilanteen kanssa ei ole. Äidin pikku lellipentujenkin (en tarkoita pahalla, mutta kuitenkin) on aika ymmärtää, että kun heille tarjotaan jotain, se on otettava. Ja jos ei kelpaa nii sitten valittaa silloin, eikä viiden vuoden päästä. Ei aikuinen ihminen voi työelämässä tehdä näin. Istua kokouksessa ja kuunella muiden ehdotuksia. Sitten kun tulee äänestyksen aika ja sanotaan että ehdotuksia voi vielä antaa niin kukaan ei aukaise suutaan. Sitten myöhemmin joku porukka valittaa huoneen ulkopuolella, että 'Ei toimi', 'Mulla ois ollu parempi idea'.. Siis kun ei se toimi näin! Toki siis eihän täällä kukaan ole täydellinen, mutta miksi tästäkin pitää tehdä vaikeaa??

Nii että vappuja vaa teillekkin :3

Linkki: http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/3/33382/1348387526_img-568814485074167bbb3b3cae82343a2f.jpg