Loppu

Ihmiset, jotka rakastavat poltella asioita, sanotaan ehkä pyromaaneiksi. Mutta, jos tarkemmin alkaa miettimään he luovat vain uutta. Tuli tuhoaa kaiken ja jäljelle jää tuhka. Mutta siitä tuhkasta saattaa kasvaa ne kaikkein kauneimmat kasvit. Niille se palanut kuiva maa on muuttunut ravintekkaaksi ja hyväksi paikaksi kasvaa. Välillä tuntuu, että ne ihmiset, jotka ovat kokeneet pahimman ja hyväksyneet sen, saavat parhaimman elämän. He ovat niitä, jotka pystyvät iloitsemaan elämän pienistäkin ilon aisoista. He ovat niitä, jotka osaavat hymyillä takaisin iloiseen hymyyn. Mutta he ovat myös haavoittuvaisimpia.
Nuoret sanovat, että heillä on vaikeaa. Jotkut päivittelevät sitä päivät pitkät ja rypevät itsesäälissä. Elämässä on kuitenkin niin paljon hyvää mitä ei kannata menettää. En väitä ettenkö itsekkin olisi monesti sanonut, että minulla on paha olla ja ongelmia. Mutta välillä tuntuu turhalta kiroilla sille, kun varvas osuu kaapin laitaan. Joo, se sattuu mutta mitä se kiroileminen auttaa. Mielestäni ihmiset kiroilevat liikaa. He käyttävät ilmauksia niin hyvässä kuin pahassa. Välillä, kun kuuntelet nuorten puhetta saatat kuulla, vähintään, joka toisen sanan kohdalla jonkun korvaavan kirosanan. Lopulta, jos poistat väleistä kaikki kirosanat jäljelle ei jää paljon mitään. En saarnaa siitä kuinka kiroilu ja tupakointi on rumaa ja pilaa ihmisen olemuksen, koska itsekkin sitä harrastan. Puhun tästä koska se ihmetyttää minua.
Näin joulun alla pitäisi olla kiltti, niimpä päätin ja lupasin itselleni etten kiroile koko joulukuussa. Tähä mennessä, olen melkein onnistunut :D Tällä näytän että ihminen voi muuttua, jos oikein tahtoo.