En minä oikeen tiiä mistä minä tässä tekstissä haluisin puhua. Pää on vaa nii täynnä kaikkea et on pakko purkaa jotaki ulos. Tänään siis tosiaan tuli hommattua tabletti ja noh, hyvin on toiminu tähän asti. Ootan sitä et saan tämän rikki. Yllättävän monipuolinen ja helppokäyttöinen on ollu ja kuitenki näin pieneks värkiks tästä löytyy enemmän ku miun päästä! Hurjia nämä nykyajan vehkeet, tulee ihan jälkeenjäänyt olo.
Kaikki tosiaan on menny vaikiaksi tänä päivänä. Kaikki asiat löytää netistä ja kohta tuntuu että ruokaki tilataan sieltä kotiovelle ja maksu hoituu nettipankissa. Ja senki ruuan tekee joku valmis ohjelmoitu robotti tai jtn. Mihin helvettiin -tai no aika pitkälti vaa helvettiin- meitä ihmisiä sitten tarvitaan? Jotenki tuntuu just aika hassulta että joissaki nettikaupoissakaan ei voi enää tilata muuten ku nii että lasku maksetaan joko heti tililtä tai se tulee nettilaskuna. Tyhmää, että nykyään paperilaskusta verotetaan jotain ylimääräsiä kuluja. Kuluttaako se yks saakelin paperi muka nii paljo luontoa, että helvetti se vaatii lisäkustannuksia??! No eipä tuo oo ennen haitannu! Mihin silläki pyritään? Että lopetettais paperien käyttö? No siittä vaa, lopettakaa! Mutta sitten saa miettiä millä pyyhitään persettä ku ei oo enää kierrätyspaperia josta ne sitä vessapaperia valmistaa!!..
No tuo tais mennä jo astetta överimmäksi... Ei se paperi tästä maalimasta lopu ku aina on niitä puiden salakaatajia jne.
Mutta loppujen lopuks mejän elämästä vaa halutaan tehä helppoa. Sitä se vaa on, jotta ihmiset ois onnellisimpia. Halutaan luoda palveluja joita ihmiset uskoo tarvitsevansa helpottaakseen elämäänsä. Sen takia kehiteltiin polkupyöräki, koska ihminen oli laiska ja halus elämästään helpompaa. Siihenhän sitä voi pyrkiä. Voin minäki aina kuvitella itteni aurinkotuoliin drinksu kädessä, aurinkoa paistattelemassa, mutta paljopa se haaveilu tätä muuttaa mihinkää. Se se kuitenki ois helppoa elämää minun kuvitelmissani :) Thanks your time. Kuullaan taas seuraavassa tekstissä. Tässä tämänkertainen avautumiseni. Elä ota liian vakavasti, se on vain elämää!
keskiviikko 9. heinäkuuta 2014
Vain elämää
sunnuntai 6. heinäkuuta 2014
Blow your clauds away
Oispa se oikeasti niin helppoa. Jollakin toisella menee synkästi ja sitten siihen vaa tulis joku "isopahasusi" tyyliin. Mutta tällä kertaa se ois varmaan "iso kiltti susi" joka puhaltais kaikki paska pilvet hevonkuusenperseeseen. Pitäs kyllä olla aika iso susi..
Mutta toisaalta voi kysyä: mitä vittua? Siis puhaltaa pilvet pois? Ei oo mitään saatanan pilviä ku on perhana jotain tunteita, tuntemuksia ja kaikkea muuta. On ongelmia ja on asioita jotka vetää mielen synkeeks. On tämä maailma kyllä aika paska paikka. Jos et tienny nii nyt tiiät. Mutta kuitenki, ihmetyttää miten joku jaksaa iloita täällä. Miten helvetissä minäkään jaksan iloita täällä? Miksi ihmeessä minä oon nii sairaan ilonen siitä että aurinko paistaa? Paistaa se pilviselläki säällä mutta ei tänne asti. Miksi siitä pitää sitten iloita ku se on olemassa muutenki vaikka minen sitä näkis. No tuota taas vois verrata siihen, että miten suhtautuu ystäviin ja tuttuihin. Miksi olla nii sairaan ilonen siitä ku näkee jonkun hullun jota ei oo nähny pitkään aikaan. Onhan se olemassa muutenkin. Aurinko on ku ystävä, niin kai se on. On ihana nähdä tuttuja ja ystäviä. Muutenhan sitä unohtaa miltä ne näyttää.
Välillä miettii miltä tuntus olla erakko. Siis asua metän keskellä ja elää sillä mitä ympäriltä saa. Voishan se pitkän päälle olla yksinäistä. Mutta eikö siihen sitten tottus? Ja lopulta, sitä mitä ei saa, nii sitä ei enää kaipaakkaan. Mut sitten ku mut löydettäs sieltä, voisinko elää "normaalisti" ihmistem keskellä. Vai olisinko mä joku hullu, joka pelkää enemmän ihmistä ku karhua, tai jotain vastaavaa? Ois jännä tietää.. Onko kukaan kokeillu? Minulla ei tosin onnistu ku säikähin jo ihmisiä ku olin ollu 2-3 tuntia yksin ilman mitään muuta ku oma ääneni.
Enkä minä unohan tuon "isokilttisusi" teorian ja pidättäydyn ihmisissä. Hulluna kai ne pitää - pitävät varmaan jo - jos alan puhua hyttysille. Saati sitten kuolleille.. Vaa jonkun niillekki on puhuttava ku eivät ite oo mitenkää puhuvaa porukkaa :) Thanks your time. Lisää jossain välissä, jos ja kun keksin jotain mitä kehtaan kirjoittaa nettiin asti.
Mutta toisaalta voi kysyä: mitä vittua? Siis puhaltaa pilvet pois? Ei oo mitään saatanan pilviä ku on perhana jotain tunteita, tuntemuksia ja kaikkea muuta. On ongelmia ja on asioita jotka vetää mielen synkeeks. On tämä maailma kyllä aika paska paikka. Jos et tienny nii nyt tiiät. Mutta kuitenki, ihmetyttää miten joku jaksaa iloita täällä. Miten helvetissä minäkään jaksan iloita täällä? Miksi ihmeessä minä oon nii sairaan ilonen siitä että aurinko paistaa? Paistaa se pilviselläki säällä mutta ei tänne asti. Miksi siitä pitää sitten iloita ku se on olemassa muutenki vaikka minen sitä näkis. No tuota taas vois verrata siihen, että miten suhtautuu ystäviin ja tuttuihin. Miksi olla nii sairaan ilonen siitä ku näkee jonkun hullun jota ei oo nähny pitkään aikaan. Onhan se olemassa muutenkin. Aurinko on ku ystävä, niin kai se on. On ihana nähdä tuttuja ja ystäviä. Muutenhan sitä unohtaa miltä ne näyttää.
Välillä miettii miltä tuntus olla erakko. Siis asua metän keskellä ja elää sillä mitä ympäriltä saa. Voishan se pitkän päälle olla yksinäistä. Mutta eikö siihen sitten tottus? Ja lopulta, sitä mitä ei saa, nii sitä ei enää kaipaakkaan. Mut sitten ku mut löydettäs sieltä, voisinko elää "normaalisti" ihmistem keskellä. Vai olisinko mä joku hullu, joka pelkää enemmän ihmistä ku karhua, tai jotain vastaavaa? Ois jännä tietää.. Onko kukaan kokeillu? Minulla ei tosin onnistu ku säikähin jo ihmisiä ku olin ollu 2-3 tuntia yksin ilman mitään muuta ku oma ääneni.
Enkä minä unohan tuon "isokilttisusi" teorian ja pidättäydyn ihmisissä. Hulluna kai ne pitää - pitävät varmaan jo - jos alan puhua hyttysille. Saati sitten kuolleille.. Vaa jonkun niillekki on puhuttava ku eivät ite oo mitenkää puhuvaa porukkaa :) Thanks your time. Lisää jossain välissä, jos ja kun keksin jotain mitä kehtaan kirjoittaa nettiin asti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)